Nyt kun aikaeron rasitukset on kutakuinkin levätty pois, niin voi ryhtyä haaveilemaan seuraavasta kiertueesta - Afrikka ja Etelä-Amerikka ovat mantereina vielä käymättä. Vielä viikko sitten päällimmäisenä oli ajatus, että tämä sai kyllä olla viimeinen retki. Niin se iso ihminen pehmenee.
Pitkä ulkomaanmatka on kuorolta suuri ja kuorolaisilta vielä suurempi taloudellinen ja henkinen ponnistus. Siksi on tärkeää pitää huolta matkan onnistumisesta. Olen varma, että tälle kiertueelle asetetut tavoitteet täyttyivät veden molemmin puolin ja amerikkalaiset isännät saivat jotain ennen kokematonta. Lämmin kiitos kaikille niille, jotka ovat tehneet työtä matkan onnistumiseksi.
Konserttikiertue kaukomaille tekee Suomea ja suomalaista musiikkia tunnetuksi, ja avaa ovia muille toimijoille. Tällaisen matkan ensisijaiset tavoitteet ovat yleensä itsekkäitä: on syytä palkita itsensä vuosien aherruksesta, etukäteen sellainen motivoi kummasti harrastusta. Joku voi jopa iloita siitä, että voi tehdä naapurinsa kateelliseksi.
Musiikki ja laulaminen, varsinkin kuorossa laulaminen on tehokasta mielialalääkettä. Tehon huomaa esimerkiksi siitä, että kun rankan päivän jälkeen menee väsyneenä harjoituksiin, niin niiden jälkeen riittää virtaa, ettei uni tahdo tulla. Laulun voiman tuntee myös, kun esityksessä pala nousee kurkkuun tai iho nousee sianlihalle. Kaikki vain laulamaan.
Kiitokset kaikille blogin lukijoille! Levittäkää tätä linkkiä ja kuorolaulun ilosanomaa kaikilla somen foorumeilla. Näin me Jussit!
Tämä oli tässä, näkemiin kovasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti