Jussien kiertueohjelma korkattu

Tältä se näyttää kuoron takarivistä: kaverin niska tulee tutuksi. Johtajaa ei aina näe, mutta yleisöä on onneksi paljon, kiitos siitä kuoromusiikin ystäville. Ja kun kuvaa yrittää ottaa äkkiä ja vaivihkaa, niin tulee vähän suttua.

Ensimmäisillä kerroilla on vähän hutera olo: sanat tuntuvat vierailta ja fraasien aloituksiin ei tahdo aina löytyä riittävästi rohkeutta.  Korviin särähtävät kohdat, jotka menevät toisin, kuin harjoituksissa sovittiin. Tommi näyttää aluksi, kuin lentoon opettelevalta linnunpoikaselta: korjausliikkeitä on tehtävä useita, ennenkuin biisi pääsee liitoon. Keskittymistä, lisää keskittymistä tarvitaan, jotta oikeaa taidetta voidaan tehdä.

Lohduttavaa on tietää, etteivät pikkuvirheet yleisölle asti kuulu. Hetkittäin johtaja Tommin kasvoilla on peräti tyytyväinen hymy: yleisökin saa toivomiaan elämyksiä.
Yleisön palaute on rohkaisevaa: kyllä tätä kehtaa Amerikkaan viedä. No joo, priimaa vain pitäisi saada enemmän aikaan.