Onnellinen mies ei lauluja tee

Oikea taide syntyy koettelemuksista ja vastoinkäymisistä, surusta ja ikävästä. Joskus tietysti onnen läikähdyksistä tai toivon pilkahduksista. Mutta itseensä tyytyväinen ja onnessaan kieriskelevä tuskin synnyttää mitään syvällistä.

Kerronpa Jussien tämän aamun episodin, joka toivottavasti tuottaa iltapäiväksi laulumusiikin helmiä.

No. Menimme aamiaiselle tavalliseen tapaan ja meidät ohjattiin ystävällisesti pöytään. Kun ojensimme aamiaiskupongit tarjoilijalle, niin kohtelu muuttui tylyksi. "Te ette kuulu tänne, teidän paikkanne on hallissa talon toisessa päässä!"

Teimme pettyneinä kuten käskettiin ja laahustimme halliin D, kuten oli pyydetty. Salissa oli aamiaisella liuta missejä ja riemastuimne moisesta onnenpotkusta. Mutta jo ennen kuin ehdimme istumaan, niin joku missiemo ryntäsi hätistelemään meitä pois. "Ei te ette kuulu tänne teidän paikkanne on tuolla " ja hän ohjasi meidät ulko-ovelle.

Epäröimme hieman, mutta lyötyinä miehinä marssimme nöyrästi ulos hyytävään viimaan. Kävelimme pihan perälle pystytettyyn isoon telttaan, jossa ihmetykseksemme oli meille katettu aamiainen.

Ruoka maistui nöyrän suussa maukkaalta ja välinpitämätön palvelukin tuntui ystävälliseltä. Hotelli teki tahtomattaan taiteelle palveluksen.

Raha on jälleen puhunut.  Viimeistään nyt olen vakuuttunut siitä, että tässä maassa ihmisen arvo mitataan dollareilla taskussa.

No, eipä parane valittaa: turistin osan olimme ostaneet ja myös sen kohtelun saaneet.

Nyt pukemaan jussivermeet niskaan ja kohti yliopiston konserttisalia. Ensin nöyrät harjoitukset ja päälle hillitön konsertti. Illalla lisää tarinaa.