St Louisissa ilo läikkyi

Aluksi asiallista asiaa. Jussien Amerikan-kiertueen konserttiohjelmisto on laajin ja monipuolisin pitkään aikaan. Kaksi hengellistä ja yksi maallinen ohjelmisto. Tavoitteena oli, että ohjelmistot osataan kokonaisuudessaan ulkoa ja siinä lähes onnistuttiin. Parissa laulussa on lupa katsoa nuottia.

Kuvassa Tommi tarkastaa lauteita. Sitten nostaa housut ja käärii hihat, ja kuoro käy maallisen ohjelman kimppuun. Tiukka harjoitus ennen konserttia.

Konsertin jälkeen on ilo todeta, että nyt  se sitten tapahtui, mitä blogin otsikossa olen lupaillut: osa yleisöstä villiintyi seisten aplodeihin ja bravo-huutoihin kesken kappaleen. Tällaisen ihmeen kun näkisi joskus Suomessakin.

Eläköön Mikko! Eläytyminen kappaleeseen täydestä sydämestä voi antaa palautteen, jota kuka tahansa esittävä taiteilija voi toivoa. Ehkäpä kannatti laittaa itsensä likoon.

Konsertti yliopiston juhlasalissa oli olosuhteisiin nähden onnistunut. Konsertin jälkeen järjestäjät ja Jussien napamiehet ovat silminnähden tyytyväisiä. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että sali olisi soveltunut paremmin teatterin esittämiseen tai paneelikeskusteluun. Laulajalle tuollainen akustiikka on vaikea.

Illan pettymys oli vakava varkaus konsertin aikana: eräältä kuoroveljeltä vietiin useita satoja dollareita vartioidusta tilasta. Vaikka kysymys on vain rahasta,  niin tuollainen vähintään  sapettaa.

Aamulla sitten lennämme New Yorkiin kahdessa ryhmässä. Paljon uutta jälleen, eikä sellainen suo helpotusta ohjelmamme. Lisää tarinaa  viimeistään New Yorkista.